Kun eilen heräsin päiväunilta, maha murisi kuin peiton alla olisi ollut karhunpentukin. Oli siis pakko tehdä ruokaa ja nopeasti sittenkin, ettei karhu ala pureskella sisuksiani nälissään. :)))
Siispä kaksi perunaa veneiksi ja öljyämisen kautta pöhtöttimeen. En edes muistanut kuoria sipulia ja lisätä valkosipulinkynsiä mukaan, vaan otin vain jotain helppoa pakastimesta lisukkeeksi ja kuutioin lenkin neljänneksen.
Perunoiden kypsyessä ekaa puoliaikaansa, koristelin lautasen muilla tykötarpeilla.
Puolivälissä perunoiden kypsennystä lisäsin makkarat ja muut koriin. En jaksanut paistaa kananmunaa, koska olisi pitänyt tehdä leivinpaperista sille/niille oma paperivuokansa. Nälkä pisti asioihin vauhtia.
Sitten vain kaikki kumoon lautaselle, päälle yrttisuolaa, valkosipulinvarsisilppua ja vähän valkosipulista kastiketta ja eiku syömään. Käytän yhä jouluastiastoa. Miksi se pitäisi pitää käyttämättömänä kaapissa, kun siitä voi syödä ihan tavallisinakin päivinä? Joulu on joka päivä. Ja kun peittää tonttukuvan lautasen keskeltä, ei kukaan huomaa mitään. Eihän? ;)
Tänään oli oikea kävelypäivä. Kävin kolme kertaa asioilla. Ensin vein kortteja postilaatikkoon ja sitten kannoin Salesta repussani sokeria, peruna- ja vehnäjauhoja, juustokiekon, kolme piirakkapohjaa, raejuustoa, valkosipuleita, riisikakkuja, maitoa ja ties mitä. Kaikki tuntui olevan lopussa.
Toisella kerralla olin menossa Cittariin, kun ohitseni ajoi neljä kuorma-autoa penkkariväkineen. Heitettiinhän sieltä karkkeja, mutta kun minun on vaikeaa kumartua, jätin ne muiden kerättäväksi ja jatkoin matkaani.
Voipaperia, ristikkolehti, kuorintavoide, päivävoide, Sloggit ja wc-paperia oli listalla. Joka kerta ihmettelen, miksei kaupoissa ole näytteitä noista wc-papereista. Olen yrittänyt löytää sopivaa. Luulisi kuusinkertaisen (Lotus just 1, nyt se on muuttunut vain viisinkertaiseksi ja entistä huonommaksi, minulla on sitä vanhempaa) paperin olevan hyvää käytössä, mutta ei se ole. Heti kun se kastuu, sormet menevät siitä läpi, vaikka ottaisi kaksi paperiarkkia päällekkäin. Ei riitä, että paperi on pehmeää, sen pitää olla myös kestävää. Toisia joutuu ottamaan monta monituista kerrosta päällekkäin, joten kalliiksi tulee. Ja kaikki kapenevat joka kerta. Kohta niitä ei voi käyttää kuin pienikätiset aasialaiset ja lapset!
Kun tulin kotiin, katsoin, että sähköyhtiö oli lähettänyt taas sähkötarjouksensa. Vastasin siihen ja kysyin, että mikä tarjous se on, jos muualla tarjotaan hintaan 8;25 ja minulta pyydetään melkein 10 senttiä? Minun kaksivuotinen sopimukseni päättyy ensi kuun lopussa ja se on alle 7 senttiä. Siihen hintaan ei voi enää saada, mutta on tuo sentään ihan yli odotusten, kun on kyseessä vakioasiakas ja tarjous.
Lähdin sitten apteekkiin ja sinne meni melkein satanen, kuten aina kuun alussa. Seuraavaksi ostamaan jojoba-aloevera lankaa ja uudet puikot sitä varten. Entiset ovat nyt käytössä ja muutoinkin kuluneet. Kynsiviilalla niitä hion, kun pinta tikuttuu ja yhtä olen joutunut terottamaankin, kun pää katkesi.
Kotimatkalla näin taas ne penkkariautot.
Nyt sähköyhtiö tarjosi hintaa 8;25, mutta siinä olisi joku joustojuttu. Hinta olisi liikkuva käyttöajan mukaan. Ja kun nimenomaan pyysin kiinteähintaista 24 kk:n tarjousta, ettei minun tarvitse kytätä mitään pörssihintoja! En minä ala pyykätä aamuyöstä. Eivät taatusti naapuritkaan tykkäisi, kun kone kolistelisi keskellä yötä.
Nyt odotan seuraavaa tarjousta. Ehkä jatkan heillä vähän kalliimmalla hinnalla, kunhan ei tarvitse pörssiä seurata. Pääsen helpoimmalla. Ja käytän loppujen lopuksi niin vähän sähköä, että nytkin sähkölasku on noin 17+17€/kk.
Kaiken kävelyn jälkeen olin ihan poikki. Tuntui, etten pysty täällä kotonakaan enää kävelemään toiseen huoneeseen. Niinpä menin päiväunille. Heräsin kramppiin, joten voitelin kipuvoidetta polvitaipeeseen, voimistelin, kävelin. Kohta menen nukkumaan ja sitä ennen täytyy voimistella vähän enemmän. Otan aamuksi kuminauhankin yöpöydälle valmiiksi. Voin tehdä aamuvoimistelut sängyssä maaten, laiska kun olen.
Hyvää yötä ja kauniita unia!
