Silmät ristissä tässä naputtelen ja juon Uni-Jukkaa. Kaikki keinot on otettava käyttöön, että saisi nukkua. Nukkua... mikä ihana sana.

Ei kukaan selviä yli viikkoa vajaan kahden tunnin yöunilla per yö. Alkaa hermo mennä, kun ei saa nukuttua 1,5 tuntia enempää, vaikka mitä tekisi!!!!

Nyt on käsitaipeet mustelmilla, kun useita putkiloita verta otettiin ja syytä vaivoihin etsitään. Itse olin sunnuntaina jo melko varma, että sydänkohtaus on lähellä, kun alkoi olla sen verran omituisia oireita.

Ei minulla ennen ole hammasluihin sattunut, ei vatsa tuntunut täydeltä, vaikkei ole syönyt, ei ole nälkä, vaikka maha kurnii, oksettaa, on vuoroin kylmä ja kuuma, hikeä pukkaa tai on vilunväristyksiä.Ja tämä väsymys ja unettomuus. Ei tämä voi olla normaalia edes minulla!

Tenox ei auttanut, joten nyt kokeillaan uniteetä. Kamalan makuista, yöks!

Mutta kun silmät eivät tahdo enää pysyä auki, meinaan nukahtaa tähänkin, joten eiku sänkyä kohti.

Vaikka taatusti herään taas 1,5 tunnin kuluttua ja valvon sitten koko yön. ;)

Heitä jo sitä unihiekkaa tännekin, Nukkumatti! Lapiolla, kiitos!

Hyvää yötä!