Tänään teki mieli kokeilla, josko Runebergin tortut onnistuisivat pöhöttimellä. Joten eiku kokeilemaan!

Etsin ohjetta ja puolitin tämän ohjeen. En tietystikään olisi minä, ellen ohjetta muuttaisi. ;) Eihän minulla ole fariinisokeria (mihin sitä edes käyttäisin?), vaan korvasin sen muscovadolla. Sitä kaapissa on aina, kun tykkään sen mokkamaisesta makuvivahteesta (sopii liharuokiinkin).

Laitoin pöhöttimen lämpenemään (+180ºC), tein taikinan ja laitoin sen muffinsivuokiin nuolijan ja lusikan avulla.  Tein keskelle kolon, täytin hillolla (jota lisätään paistamisen jälkeenkin). Koska vuuat ovat matalampia kuin oikeat torttuvuuat, sain kuusi paistettavaa, - ja syötävää. ;)

Muovinen paistolasta on taipuisana hyvä apuväline, kun vuokia nostelee koriin ja pois.

Kokeilin loppuvaiheessa kakkutikulla kypsyyttä ja jatkoin paistamista tarpeen mukaan. Vaikea sanoa ekalla kerralla oikeaa aikaa, kun availin paistoastiaa ja mittailin kypsyyttä useamman kerran. 12-15 minuuttia lienee aikahaarukka. Minusta vain on tuntunut, että lämmön pitää olla noin 20 astetta vähemmän kuin uunissa tehden. Nyt pinnoista tuli aika tummia, kun sisus tuntui liian kostealta nimenomaan hillon kohdalta. Mutta ei haittaa, kun.....

...peittää pinnan tomusokerilla, kunhan on ensin lisännyt hilloa keskelle. Ei minulla vadelmahilloa ole, joten se on ihan tavan lettuhilloa. Ja koska en viitsi tehdä niin pientä satsia sokerikuorrutettakaan, ripottelin reunoille koristelumihiutaleita. Tomusokerikin oli vanhaa mansikanmakuista, jota on vielä pari lusikallista jäljellä.

No, nyt tuokin on kokeiltu ja todettu, että onnistuu. Sitten vain maistamaan. Ihan syötävää oli. Menisi täydestä kuin väärä raha!

Mitä tekisin toisin seuraavalla kerralla? Tekisin kuopan lusikalla vasta valmiiseen torttuun ja laittaisin vasta sitten hillon. Ei häiritsisi paistokypsyyden toteamista.

Aamulla huomasin, että joulukaktuksen toinen puoli on alkanut kukkia salaa piilossa. Yksi kukka oli jo lopettanut ja tämä auennut. Tulee ihan kuolema mieleen, kun tuo on niin kalsean valko-vaaleanpunainen.... kuin se silmätön otus, jonka nimeä ristikoissa vähän väliä kysellään. Olmi.

Muffinsivuokia etsiessäni löysin kaapista myös pullavuokia, joten teen niihin huomenna sämpylöitä. Niitä käyttäen ei tarvitsekaan käyttää tiiviimpää taikinaa ja voin jatkaa hyväksi havaitulla ohjeellani. Samalla vuuat suojaavat korin pohjaa eli vähemmän tiskaamista. ;)

Koska olen nyt täynnä torttuja, täytetyt silakkapihvit jäävät huomisen tai ylihuomisen kokeiluun.

Pöhöttimen vuokia pestessäni huomaan kaipaavani siihen isompaankin kahvaa, josta voisi pitää kiinni. On turhan iso tiskattava nivelrikkoisille käsilleni ja se on koko ajan putoamassa. Korissa se kahva on kiinni, eikä siitä ole hyötyä suojakulhon tiskaamisessa ja kulhon käsittelyssä.

Toivotan kaikille valoisaa, kotoista iltaa!