Nyt se sitten on tullut, joulukuu. Ajatukset alkavat kulkea vauhdilla kohti joulua. Tai sitten ei. Eihän sitä ole pakko viettää, jollei halua.

Itse tykkään joulusta kuin hullu puurosta. On muuten aika outo sanonta... :)

Johtuu ehkä siitä, että olen itse joulukuun lapsi. Enää ei tarvitse tehdä joulukalentereita lapsille, vaikka liittyy siihen mukavia muistoja, kun lapsilla oli oma narunsa, jossa roikkui lahjapussukka tai paketti jokaiselle päivälle. Jokaiselle oli oman värisensä esine tai lelu; sininen, vihreä ja punainen. Neljännelle se oli paljon myöhemmin violetti. Värikoodeilla pysyi paremmin selvillä siitäkin, kenen mikäkin vaate oli, vaikka yritin ne kyllä nimikoidakin.

Täällä on varsinainen aarreaitta kaikesta mahdollisesta jouluun liittyvästä. Koristeita, vaatteita, asusteita. Siitä vaan selaamaan sivuja ja etsimään se oma mielenkiinnon kohde ja puikot tai koukut suihkimaan!

Ihan tulee runsaudenpulaa malleja selatessa. Tekisi mieli tehdä niin monia asioita noista.

Oikeastaan tämä joulukuu tuli niin äkkiä, että se yllätti minutkin. Huomasin nimittäin äsken nettilehdessä voittonumeroita paikallisen lehden joulukalenteriin ja tuli kiire avaamaan omani. En mitään voittanut.

HeLi:n kalenterissa orava tonttuili. Kimaltava enkeli-kuvajoulukalenterini on vielä vinttikomerossa. Pitääkin päivän mittaan hakea sieltä joulukoristelaatikko alas ja lisätä joulua kotiin.