Itselleni Lucia-perinne tuli tutuksi 70-luvun puolivälissä asuessani kaksikielisessä kaupungissa ja kun osto-osastolla oli töissä eräs ruotsinkielinen nainen, joka perinteistään kertoi. Hän toi ne myös työpaikallemme.

Aamukahdeksalta jo katselin Lucia-tunnelmointia Femiltä/Teemalta.

Toinen perinne tuli vanhan sukulaisen myötä, kun hän joulun aikaan toi meille saframipullaa. Se oli kauniinvärinen, vaikka maistuikin vähän oudolta. ;) Niinpä olen jo vuosikausia itsekin leiponut lussekatteja. Outoa makua häivyttääkseni aioin tänä vuonna peittää ne keltaisella, vaniljanmakuisella kuorrutteella. Mutta eipä tarvinnutkaan!

Tein lussekatit sillä ohjeella, jolla muutoinkin annan koneeni taikinan tehdä ja lisäsin vain sahramin joukkoon. Ohje on melkein sama kuin tämä, mutta käytin kuivahiivaa ja vehnäjauhoja vain 13 dl, jotta taikina on mahdollisimman pehmeää. En koristellut rusinoilla, kun olen niille allerginen, mutta ripottelin päälle hienoa kidesokeria. Olivat ihanan makuisia ja tosipehmeitä.

Ainoa vika oli vain se, että pullat paisuivat liian isoiksi. En edes kehtaa laittaa kuvia hannunvaakunoista ja muista. Suurimman osan tein sydämiksi eli lilja sisäänpäin käännettynä.

Iltapäivällä taivalsin arvauskeskukseen ja sattuikin ihana ja hyvä lääkäri kohdalle. Pyysin nuijanukutusta, mutta sain unilääkereseptin kahdeksi viikoksi ja liudan uusia kokeita, joihin juuri varasin ajan ensi viikolle. Ensin kalkki- ja tulehduskokeet, sitten ekg. Seuraavana aamuna menen juomaan litkua eli tehdään sokerirasitus.

Vihdoin pääsen myös eroon kävelyä haittaavasta möykystä nivusessa, kun se leikataan pois. Astmahoitajalle pitää vielä varata aika kontrolliin, joka on jo vuoden myöhässä...

Mutta nyt alan katsella Lucian kruunaamista.