Eilen illalla päätin kokeilla "keittää" kananmunaa pöhöttimellä. +130ºC, 13 minuuttia, sanoi Miksu.

Anteeksi, Miksu, että epäilin Sinun neuvojasi, vaikka vakuutit sen toimivan, sillä seisoin koko ajan pöhöttimen vieressä odottamassa poksahdusta ja valmiina pelastamaan laitteeeni! :) Mutta siinä se nyt lepäsi lumpeen keskellä jäähtymässä.

Koska käyttämäni helppojen ja nopeiden sämpylöiden taikina on todella pehmeä, laitoin ne löytämiini pullavuokiin.

Nämä sämpylät eivät koskaan kilpaile kauneudessaan, mutta maussa kyllä vievät voiton monestakin! Oma salaisuuteni ovat mausteet. Anis, fenkoli ja kumina, jotka hienonnan huhmareessa. Hunajan sijaan käytän tummaa siirappia.

Tässä äsken "keittämäni" muna ja tuore sämpylä. Suolana omatekemää yrttisuolaa, sämpylän päällä valkosipulinvarsisilppua. Keittiössäni kasvaa aina valkosipulinvarsia.

Mitä tekisin toisin?

Koska eilisillan munasta ei millään saanut kuorta helposti irti pelkästään antamalla sen jäähtyä omia aikojaan, tänään laitoin "keitetyn" munan kylmään veteen kulhoon ja vaihdoin vettä kylmään vähän väliä. Kuori irtosi kuin normaalisti. Mutta munan valkuainen on kuin silikonia tai kuivunutta erikeeperiä, joten mieluummin tulevaisuudessa keitän kananmunat hellalla, ellen jostain syystä tarvitse vain yhtä. Keltuaisessa en huomannut mitään erilaista.

Seuraavilla kerroilla sipaisen pullavuokien pohjat öljyllä, sillä paperi tarttui aika tiukasti sämpylän pohjaan.

Sain juuri tiedon, ettei leivontasettiä ole vieläkään tullut, joten odotan yhä. Mikäs kiire tässä olisikaan? Vuoka ja muffinsivuuat kyllä tulevat helpottamaan pöhöttimen käyttöä ja voin tehdä paljon enemmän kokeiluja.

Nyt jään kuuntelemaan sateen soittoa ikkunalaudoilla ja tuulen puhinaa nurkissa. Viikonloppuna oli vielä 39 cm lunta, nyt enää 32 cm. Edit: (keskiyöllä enää 27 cm)