Laitoin tavoitteekseni tänä vuonna polkea 5 km päivässä. Se on eilen saavutettu, vaikka on alhaisempi kuin oli tarkoitus. Vasemman nivusen lipooma, tai mikä lieneekään, haittaa sekä kävelyä että polkemista sen verran paljon, etten voinut polkeakaan kuin pikkuhiljaa pitkin päivää silloin tällöin. Ennen paahdoin sen 10-20 km yhtä soittoa ja vauhdilla. Nyt ei ole voinut. Mutta joka tapauksessa loppuvuoden kilometrit ovat pelkkää plussaa.

Kaksi muutakin tavoitetta saavutin, sillä juuri äsken poistin sekä lärvikirjan että instan tilini. :) Ihan turhia molemmat. Kun ei sieltä koskaan sen mainosviidakon keskeltä löytänyt niitä tarpeellisia postauksia. Osaan kyllä käyttää hakukonetta ja lukea lehtiä muutoinkin. En tarvitse siihen mainoksia.

Kaiken lisäksi siellä ei olla aitoja ihmisiä. Kaikki on niiiin hienoa ja siloteltua. Kukaan ei uskalla olla oma itsensä ja jotkut tarvitsevat päivittäisen annoksensa toisten ihailua, keräävät seuraajia kuin roskia maasta tai luulevat olevansa jotain ainutlaatuista, kun kaikki kehuvat (kun kukaan ei uskalla muuta tehdä, vaikka olisi aihettakin). Ja monet vain urkkivat toisten postauksista tietoja toisten elämästä antamatta ja kertomatta mitään omastaan. Siis mitä järkeä olla mukana sellaisessa?

On se hyvä, kun nuo mainoskatkot ovat niin pitkiä elokuvissa. Sen 10-15 minuutin aikana ehdin tehdä vaikka mitä. Tänään on tarkoitus tuulettaa petivaatteet, imuroida ja kääntää patja, vaihtaa lakanat, pestä kaksi koneellista pyykkiä, silittää, pestä nyrkkipyykkiä, mopata lattiat mattojen imuroinnin jälkeen. Jossain välissä lämmitän eilen tekemääni siskonmakkarasoppaa ja syön.

Mitäs muuta sitä voisikaan tehdä? No, sen näkee sitten. Kuudelta laitan led-kynttilät ikkunoille. Mitään kättelyjuhlia en ole katsellut vuosiin. Näkee sen sitten viikon mittaan lehdistä, kun joka puolella otsikot kirkuvat kauneimmista puvuista, kamalimmista mokista ja muusta tyhjänpäiväisestä. Koko itsenäisyyspäivä on menettänyt merkityksensä EU:n myötä ja viimeistään isäni, kahden sodan veteraanin ja sotainvalidin, kuoltua tammikuussa vuonna 2018 95-vuotiaana. Ei Suomi saa enää itse päättää asioistaan, kun Brysselistä sanellaan kaikki. Jopa maanteiden keskiviivojen värit ja kesäajan järjetön ruljanssi.

Sain tämänkin naputeltua, ja kuvat etsittyä, kahden mainoskatkon aikana, joten nyt jatkan romanttisten elokuvien katselua. Ja taustalla soivat tietysti joululaulut koko ajan. :)