Muutaman joulukortin olen saanut ja yksi tekemistäni jäi pöydälle, kun en saanut yhtä osoitetta tietooni. Tämä työpöytä on vieläkin hileitten peitossa. :))))
Oman aikansa otti kirjoittaa osoitteet, kirjoittaa tai printata tekstit ja...
... laittaa pikkukuoriin siemensekoitusta. En ole kertonut, mitä niistä kasvaa, mutta jokainen sellaisen saanut voi siemenet johonkin kylvää ja jos niistä joku itää, kasvaa ja kukkii, toivottavasti saaja muistaa minua. Kun piti keksiä kirjekuoreen mahtuva lahja, ei ollut paljon vaihtoehtoja.
Alkuperäinen tarkoitus oli ostaa jokaiselle omanlaisensa siemenpussi, mutta ei niitä saanut mistään. Olisi pitänyt ostaa kesäalesta, mutten silloin vielä tiennyt, etten löydä niitä loppuvuodesta. Chilinkasvattaja olisi saanut omansa, kerrostaloasukki viherkasvin siemeniä, kasvihuoneen omistaja jotain syötävää jne.
No, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta!
Aamulla luistelin jääkansilla taiteillen kohti labraa. Ehdin hädin tuskin aparaatilta astua odotushuoneeseen, kun minun numeroni jo kutsuttiin sisään. Ja arvatkaas mitä? Ei siellä ollut lähetettä minulle! Kerroin, mitä lääkäri sanoi ja mitä kokeita pitää tehdä ja pyysi varaamaan ajat heti kotiin mentyäni. En kait minä olisi niitä aikoja varannut, ellei niin olisi pyydetty! Piikkivampyyri otti pissanäytteeni, lorutti vertani putkiloon ja lähti kysymään jatkosta jostain. Sanoi palattuaan, että aloitetaan ja odotetaan kahdeksaan, kun lääkäri tulee ja pyydetään laittamaan se lähete koneelle.
Joten siinä minä join ison mukillisen vadelmanmakuista, kylmää sokerilientä. Minut ohjattiin lepohuoneeseen, jossa oli nojatuolit kolmelle raheineen, telkku ja vuode, kaksi vessaakin. Sanoi lähtiessään, että saan jonkun toisenkin potilaan seurakseni ja vannotti, että tulen kertomaan, jos alan voida pahoin ja oksentaa, niin koe keskeytetään.
Luin kirjaa kaksi tuntia. Sain kaveriksi nuoren naisen, joka luki omassa tuolissaan käyden välillä antamassa näytteensä. Minulta otettiin toinen näyte vasta kahden tunnin kuluttua. Sitten kotia kohti.
Oli sen verran paha olo, etten mennyt kauppaan, enkä kalatorille minikuusta katsomaan, kuten oli tarkoitukseni.
Keitin aamupuuron ja otin lääkkeet, tiskasin, vaihdoin lakanat. Nyt pitäisi mennä tekemään se voileipäkakku. Juon ensin teetä ja luen kirjan loppuun. Yhdeltä soitan tuloksista ja sieltä kerrotaan, miten tästä eteenpäin.
Aurinkoista päivää!
P.S. Toini, täällä tietoa hipuleista. :)
